Suojelupoliisi kanteli Julkisen sanan neuvostoon Suomen Kuvalehden ”Mätä Supo” -kansijutun artikkeleista (SK 47/2010, ilm. 26.11.).
Kantelussaan Supo katsoi, että sille olisi tullut varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä artikkeleissa esitetyistä väitteistä samassa yhteydessä. Asiavirheitä artikkeleissa ei väitetty olevan.
17.2.2011 Julkisen sanan neuvosto antoi asiassa vapauttavan päätöksen.
”Historiallisen merkityksensä ja vahvan institutionaalisen asemansa vuoksi Suojelupoliisi on merkittävä yhteiskunnallinen vallankäyttäjä, jonka asemaa ja toimintaa tulee voida käsitellä avoimesti”, JSN perusteli päätöstään.
”Julkisen sanan neuvosto katsoo, että jutut olivat Suojelupoliisin viranomaistoiminnan yhteiskunnallista arviointia eivätkä aiheuttaneet sille ehdotonta oikeutta samanaikaiseen kuulemiseen tai omaan kannanottoon.”
Lue juttukokonaisuus sellaisena kuin se julkaistiin painetussa SK:ssa.
Voit lukea jutun myös pdf-tiedostona.
Lue SK:n muut Supo-jutut täältä.
Suojelupoliisi kanteli Julkisen sanan neuvostoon Suomen Kuvalehden ”Mätä Supo” -kansijutun artikkeleista (SK 47/2010, ilm. 26.11.).
Kantelussaan Supo katsoi, että sille olisi tullut varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä artikkeleissa esitetyistä väitteistä samassa yhteydessä. Asiavirheitä artikkeleissa ei väitetty olevan.
17.2.2011 Julkisen sanan neuvosto antoi asiassa vapauttavan päätöksen.
”Historiallisen merkityksensä ja vahvan institutionaalisen asemansa vuoksi Suojelupoliisi on merkittävä yhteiskunnallinen vallankäyttäjä, jonka asemaa ja toimintaa tulee voida käsitellä avoimesti”, JSN perusteli päätöstään.
”Julkisen sanan neuvosto katsoo, että jutut olivat Suojelupoliisin viranomaistoiminnan yhteiskunnallista arviointia eivätkä aiheuttaneet sille ehdotonta oikeutta samanaikaiseen kuulemiseen tai omaan kannanottoon.”
Lue juttukokonaisuus sellaisena kuin se julkaistiin painetussa SK:ssa.
Voit lukea jutun myös pdf-tiedostona.
Lue SK:n muut Supo-jutut täältä.
Nurkkaan ajetut
Kiusaaminen on Suojelupoliisissa tiedettyä laajempaa. Supossa vallitsee pelon ilmapiiri eikä asioista uskalleta puhua koston pelossa. Matti Mikkola kertoo joutuneensa syrjinnän ja mustamaalaamisen kohteeksi 16 vuoden ajan.
Ylitarkastaja Matti Mikkola, 62, on Supo-veteraaneja. Hän on työskennellyt Suojelupoliisissa yli 40 vuotta, vuodesta 1982 lähtien ylitarkastajana. Mikkolan mukaan hän on joutunut järjestelmällisen syrjinnän ja kiusaamisen kohteeksi vuodesta 1994 lähtien. Hän väittää, että kiusattuja on useita.
”Kiusaamiseen ja syrjintään ovat syyllistyneet Seppo Nevalan kaudelta alkaen lähes kaikki Supon ylimmät esimiehet. Kohteina on ollut muun muassa hallintotoimistojen päälliköitä, ylitarkastajia ja osastosihteereitä”, Mikkola sanoo.
Mikkolan mukaan Supossa vallitsee pelon ilmapiiri. Työntekijät eivät uskalla valittaa kohtelustaan, koska pelkäävät joutuvansa koston kohteeksi. Samasta syystä työyhteisöstä on vaikea saada tukea. Myötäilijät ovat päässeet parempiin virkoihin.
Syrjintää tapahtuu monella tasolla. Työtehtäviä karsitaan pois, työntekijöitä mustamaalataan ja heitä pakkosiirretään toisiin tehtäviin.
”Näillä keinoilla ihmiset eristetään ja heidät vaiennetaan vähitellen olemattomiin. Työntekijöitä lähetetään eri osastoille eikä heille anneta mitään varsinaisia tehtäviä. Supossa on nyt jo eläkkeellä olevia ylietsiviä, joille ei annettu kolmeen viime vuoteen kunnollisia työtehtäviä.”
Henkisen ahdingon lisäksi toimenpiteillä on merkittäviä rahallisia vaikutuksia. Syrjäytetyt ihmiset eivät saa työtehtäviä, ylenemistiet tukitaan eikä palkkoja tarvitse korottaa. Tämä näkyy eläkkeissä. Valitukset eivät ole muuttaneet esimerkiksi Mikkolan asemaa.
”Supolla on käytössään parhaat lakimiehet. Työntekijät eivät saa välttämättä apua edes liitosta. Oleellista on se, että sisäministeriö ja Poliisihallitus eivät ota tilanteeseen mitään kantaa.”
Mikkola kokee, ettei ole saanut oikeutta edes kerrottuaan asioistaan eteenpäin. Yritykset vaikuttaa tilanteeseen ovat törmänneet seinään.
”Olen yrittänyt hakea tukea jokaiselta mahdolliselta suunnalta. Olen valittanut ja tehnyt kanteluita, selvityspyyntöjä ja kirjelmiä, mutta näkymätön seinä on vastassa joka suunnalla.”
”Tämä on kafkamainen tilanne. Kaukana ei ole ajatus, että alkaa epäillä omia sanomisiaan.”
”Vielä edellisten päälliköiden Seppo Tiitisen ja Eero Kekomäen aikaan Supo oli upea työpaikka”, hän sanoo.
Sisäinen tutkinta printteristä
Matti Mikkolan näkemyksen mukaan kiusaaminen ja syrjintä saivat alkunsa vuonna 1994. Hän sanoo kuulleensa jälkikäteen johtoryhmän kokouksesta, jossa päätettiin hänen ajamisestaan sivuraiteelle.
”Samoihin aikoihin olin laatinut henkilöturvallisuuslausunnon, jota esimieheni muutti niin paljon, ettei se enää pitänyt paikkaansa. Kävin huomauttamassa asiasta ja saattaa olla, että kaikki käynnistyi siitä”, Mikkola arvelee.
”Vähitellen minua ryhdyttiin tämän jälkeen ajamaan nurkkaan. Töitä ei enää riittänyt oikealle kädelle. Työpaikkanikin oli samoissa tiloissa henkivartijoiden kanssa.”
Mikkolalle ei ole kerrottu tai perusteltu, miksi hänet on työnnetty syrjään. Kulkulupia on otettu pois ja urakehitys torpattu.
Supon päällikkö Seppo Nevala haukkui Mikkolan puhelimessa useita kertoja. ”Nevala saattoi kiihtyneenä sanoa, että nyt sotkeudut asioihin, jotka eivät sinulle kuulu.”
Useita vuosia jatkunut alistaminen kärjistyi vakavaksi vuonna 2002. Supon entinen päällikkö Seppo Tiitinen oli nimittänyt Mikkolan atk-turvapäälliköksi. Nyt Supossa ryhdyttiin uusimaan tietojärjestelmiä ja vanhoja laitteita hävitettiin. Mikkolan kotiin oli jäänyt etätyössä käytetty vanha printteri, joka oli jo poistettu käytöstä. Mikkola tarjosi omaa vanhaa atk-laitteistoaan ja printteriä työtoverilleen yhteensä 50 eurolla.
Tämän vuoksi Seppo Nevala antoi Mikkolalle kirjallisen huomautuksen siitä, että tämä oli ”myynyt virastolle kuuluvaa vaikkakin arvotonta omaisuutta”.
”Sain huomautuksen vaikka printteri ei koskaan vaihtanut omistajaa enkä saanut siitä euroakaan”, kertoo Mikkola, jonka mukaan tapahtumaa on käytetty toistuvasti häntä vastaan, kun hän on pyrkinyt selvittämään tilannettaan.
Mikkolalta on leikattu useaan otteeseen töitä ja muutettu niitä määräaikaisiksi.
”Tämä on ollut tietoista taktikointia, jolla vähennettiin töiden vastuullisuutta ja sitä kautta palkkakehitystäni.”
Printterijupakasta käynnistettiin Supon sisäinen tutkinta, jonka seurauksena Mikkola sairastui lyhytaikaiseen masennukseen. Rytmihäiriöt jäivät pysyväksi muistoksi. Edessä oli myös pitkä sairausloma, jonka johdosta hänen palkkaansa pienennettiin 25 prosenttia. ”Kun tehtäviä otettiin koko ajan pois, palkka-asiaan oli mahdotonta saada muutoksia.”
Vuonna 2006 Mikkola nimitettiin Supon valmiuspäälliköksi.
”Silloin ajattelin, että nyt saan vihdoin kunnollisia töitä. Mutta minulle ei edes myönnetty kulkulupia kaikkiin tiloihin. Kun Supoon tuli vierailulle valmiuspuolen yhteistyökumppaneita, minun piti saada mukaani joku toinen henkilö availemaan ovia.”
Vähättelyä ja alistamista
Alkutalvella 2006 Mikkola teki eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun, jossa hän pyysi selvittämään Supon menettelyä työsyrjinnäksi kokemassaan asiassa.
Mikkolan mukaan hänet ohitettiin useita kertoja, kun Supossa täytettiin vapaita virkoja. Nimitysmuistioissa vähäteltiin hänen työkokemustaan ja koulutustaan.
Mikkola haki muun muassa alueyksikön päällikön virkaa 2002, mutta valituksi tuli lopulta virkamies, joka oli poliisipäällystön tutkinnon suorittanut ylioppilas. Mikkolalla oli takanaan sama tutkinto, mutta sen lisäksi hän oli hallintotieteiden maisteri, ”poliisimaisteri”.
Hakiessaan toista alueyksikön päällikön paikkaa kahta vuotta myöhemmin Mikkola ei edes päässyt haastateltavien listalle. Siitä huolimatta, että hän oli hakijoista ainoa, jolla oli kokemusta vastaavanlaisista esimiestehtävistä.
Kanteluissaan Mikkola kiinnitti huomiota myös saamaansa kirjalliseen huomautukseen ja varoitukseen, jonka hän oli saanut virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. Virkamieslautakunta kumosi varoituksen yksimielisellä päätöksellä. Mikkola oli ollut huoltamassa valtion atk-laitteita kaksi päivää.
Vuonna 2008 eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt tyrmäsi kaikki kantelussa mainitut kohdat. Päätöksessä muun muassa viitattiin yleisellä tasolla työelämän ongelmiin, jotka on ratkaistava esimies-alaissuhteissa ja kunkin työpaikan omin toimenpitein. Viime kädessä työsuojeluorganisaation kautta.
”Suoranaista lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä ei ollut havaittavissa”, Lindstedt totesi.
”Tämän jälkeen määrätyt ihmiset lakkasivat tervehtimästä. Minut syyllistettiin kuin rikollinen”, Mikkola sanoo.
”Supon arvostus on ollut niin korkealla joka puolella, että tällaisiin yhden ihmisen asioihin ei ole haluttu puuttua missään. Supolle on annettu paljon anteeksi. Sillä on väistämättä edessään kulttuurinmuutos.”
Vielä kerran
Elokuussa 2009 Mikkola yritti vielä kerran selvittää asioitaan. Hän teki Supolle tutkimuspyynnön, jossa viittasi kokemaansa epäasialliseen kohteluun. Mikkolalta oli otettu pois perusteetta hänen työtehtäviään. Supon johtaja oli myös erikseen kieltänyt antamasta Mikkolalle kaikkea arkistomateriaalia hänen töitään varten.
Työskentelyä materiaalin parissa oli laitettu valvomaan korkeakouluharjoittelija.
Seuraavan vuoden huhtikuussa Poliisihallitus vastasi Mikkolalle. Erikoisessa lausunnossaan se totesi, että virkarikosten osalta syyteoikeus oli vanhentunut. Näin ollen Mikkolan työsyrjintää koskeva väite ei aiheuttanut Poliisihallituksessa toimenpiteitä.
”Syrjintää ei kiistetty, mutta sen vaikutuksia ei pohdittu lainkaan. Päätöksessä myönnetään, että Supo on tehnyt virkarikoksen, mutta siitä ei seurannut mitään”, Mikkola ihmettelee.
Hän uskoo, että syrjäännyttäminen ja eristäminen on ollut tarkoituksellista, jotta hän hakeutuisi muihin tehtäviin.
”Olin tehnyt vuosikymmeniä töitä Supolle, ja sitten yhtäkkiä matto vedettiin alta. Tätä on ollut niin vaikeaa ymmärtää, kun en ole tiennyt, mistä kaikki johtuu. Pahimmillaan vuorokausirytmi meni sekaisin, kun heräilin keskellä yötä ja mietin, miksi olen joutunut ajojahdin kohteeksi.”
”Työhistoriani Supossa oli hyvä ja sain paljon aikaiseksi. Alusta lähtien halusin ajatella, että kiusaaminen on vain hetkellistä. Toivossa oli hyvä elää.”
Matti Mikkola jää eläkkeelle ensi vuoden huhtikuussa. Tämän vuoksi hän kertoo uskaltavansa nyt puhua asioista.
”Kyse ei ole kostosta. Ajatukseni on, että toisilla olisi helpompaa. Onko Supolla enää varaa hukata ammattitaitoisia ihmisiä?”
Syrjään ja sairauslomalle
Seppo Nevala ja Paavo Selin olivat hyvä työpari. Sitten Seliniä alettiin ajaa sivuraiteelle.
Suojelupoliisin entinen terrorismin torjuntayksikön päällikkö Paavo Selin ajettiin tarkoituksella sivuraiteelle urallaan. Vuonna 2005 käynnistynyt ajojahti on kärjistynyt niin, että Selin on siirretty pois entiseltä työpaikaltaan. Häneltä on lisäksi otettu pois kulkuluvat työpaikalleen sekä katkaistu sähköpostit.
Selinin yritykset selvittää tilannettaan on tyrmätty. Tapahtumien piinaama Selin joutui sairauslomalle.
Selinin terveystilanne kärjistyi sen jälkeen kun Nelosen uutiset julkaisi tämän vuoden syyskuussa nauhoja, joissa Supon entinen päällikkö Seppo Nevala haukkui voimakkaasti alaistaan tämän Natoa koskeneen esitelmän jälkeen vuonna 2005.
Tällä hetkellä Supo tutkii sitä, miten puhelinkeskustelut päätyivät julkisuuteen.
Suomen Kuvalehden eri lähteistä keräämien tietojen mukaan nauhojen vuotaja ei ollut Paavo Selin.
Piina alkaa
Selinin umpikujaan johtaneet tapahtumat käynnistyivät heinäkuussa 2005. Suomi valmistautui EU-puheenjohtajakauteen ja keskustelu Natosta ja terrorismista oli kiivasta.
Kokoomuksen Jyrki Katainen oli valittu puolueen puheenjohtajaksi edellisen vuoden kesäkuussa. Savon Sanomien haastattelussa 23. heinäkuuta 33-vuotias oppositiojohtaja kertoi, että lisääntynyt terrorismi tekee Nato-kysymyksestä entistä tärkeämmän Suomelle.
Kataisen mielestä terrorismin uhka oli synnyttänyt Suomeen turvallisuusvajeen, jota Nato-jäsenyys voisi paikata. Kataisen näkemyksen mukaan Suomi jäisi Naton ulkopuolella vaille terrorismin torjunnassa tärkeää tiedustelutietoa.
Oppositiojohtajan mielipide käynnisti kiivaan keskustelun.
Vain viisi päivää myöhemmin Ylen Aamu-tv:n vieraana ollut Supon päällikkö Seppo Nevala torjui Kataisen väitteen. Nevala totesi, että Suomella ei ole tietovajetta. EU:ssa käytettävät tiedustelutiedot ovat myös Suomen käytettävissä. ”Natolta tulevalla tiedolla ei ole kovin suurta lisäarvoa”, Nevala kertoi.
Vielä samana iltana, 28. heinäkuuta myös Euroopan investointipankin silloinen varapääjohtaja Sauli Niinistö totesi MTV3:n Seitsemän uutisissa, että Natoon kuuluminen ja terrorismille altistuminen eivät ole tekemisissä toistensa kanssa.
”Natolla on ehkä terrorismin vastaisuudessa sittenkin vain sivurooli, en siis täysin ole Kataisen kanssa samaa mieltä”, Niinistö sanoi.
Noin kuukausi tämän jälkeen Nato-ystävänä tunnettu ministeri Max Jakobson kertoi, että Natoa ei tarvita terrorismin torjuntaan, sillä tässä asiassa EU on kyennyt yhteistyöhön. Presso-lehdessä 20. elokuuta Jakobson kannatti kuitenkin Nato-jäsenyyttä, mutta sillä perusteella että Euroopan unionin päätöksentekoa koskeva kriisi on jättänyt Suomen vaille turvatakuita.
Lisää paineita Kataisen niskaan kertyi 22. elokuuta 2005. Pääministeri Matti Vanhanen totesi keskustan eduskuntaryhmän kokouksessa Seinäjoella, että Nato-jäsenyys ei auttaisi terrorismia vastaan, koska kamppailussa on kyse lähinnä poliisien yhteistyöstä.
”EU:lla on monipuolisempi keinovalikoima terrorisminvastaiseen kamppailuun kuin Natolla”, Vanhanen totesi.
Jo aikaisemmin heinäkuussa hän oli kirjoittanut kolumnissaan Hufvudstadsbladetissa, että kuuluminen puolustusliitto Natoon ei toisi Suomelle suojaa terrorismia vastaan.
Naula arkkuun
Noin kaksi viikkoa myöhemmin, 6. syyskuuta, sisäministeriön tiloissa Kirkkokadulla järjestettiin sisäministeri Kari Rajamäen koolle kutsuma toimittajatapaaminen. Vuoden 2006 EU-puheenjohtajuus lähestyi, ja ministeriö järjesti toimittajille useita kymmeniä tapaamisia, joissa annettiin erilaista taustatietoa.
Yksi kutsutuista puhujista oli Supon terrorismin vastaisen yksikön päällikkö Paavo Selin. Tilaisuuden teema oli päätetty etukäteen ministeriössä. Ohjelma ja yksityiskohdat oli käyty läpi ministeri Kari Rajamäen kanssa.
Selinin valinta oli tietoinen ratkaisu. Selin veti useita työryhmiä, joiden johtoon ministeriö oli hänet asettanut. Selin hoiti työnsä hyvin. Tämän vuoksi Rajamäki käytti häntä asiantuntijana useissa eri yhteyksissä.
Toimittajatapaamisessa nousi esille kysymys terrorismin torjunnasta ja Naton roolista. Selin totesi, että Suomi ei jää Naton ulkopuolisena maana vaille mitään tiedustelutietoa terrorismin torjunnasta.
”Nato keskittyy terrorismiin liittyvään sotilaalliseen ulottuvuuteen. Sillä ei ole merkitystä terrorismin torjunnan kannalta Euroopassa”, Selin kertoi STT:n samana päivänä välittämässä uutisessa.
Kyseessä ei ollut Selinin oma radikaali mielipide. Puhe oli samassa linjassa hallituksen ja Supon johdon kanssa.
Silloinen sisäministeri Kari Rajamäki (sd) kertoo, että Selinin puheessa mikään ei herättänyt ihmetystä.
”Esille ei noussut mitään Supon rooliin liittyvää uutta linjaustarvetta. Puhe ei aiheuttanut myöskään ongelmia EU-asioiden tai Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisiin terrorismintorjuntaan liittyvien kysymysten käsittelyyn”, Rajamäki kertoo Suomen Kuvalehdelle.
Nevala kääntyy vastaan
Esitelmästä käynnistyi tapahtumavyöry, jonka seurauksia puidaan edelleen.
Välittömästi uutisen jälkeen Jyrki Katainen soitti Supon päällikölle Seppo Nevalalle. Katainen arvosteli Paavo Selinin käsitystä Naton vähäisestä merkityksestä terrorismiin liittyvän tiedonsaannin kannalta. Katainen syytti Seppo Nevalaa sekä Supon virkamiestä yrityksestä kammeta hänet puoluejohtajan paikalta.
Minuun on otettu yhteyttä ja tiedät kuka henkilö on kyseessä. Ei mikä tahansa henkilö, vaan oppositiopuolueen puheenjohtaja, joka syyttää nyt minua että… on minun asiallani pantu suistamaan hänet puheenjohtajan tehtävästä, sanoi arviointikykynsä menettänyt Supon päällikkö Nelosen saamilla puhelunauhoilla.
Sen sijaan, että olisi torjunut poliittista painostusta tai ohjailua, Nevala taipui ja kääntyi alaistaan vastaan. Heti Jyrki Kataisen yhteydenoton jälkeen Nevala soitti Selinille useita puheluita, joissa haukkui alaistaan kiihtyneenä.
Tämä alkaa jo olla liian paksua, että sinä menet ottamaan kantaa tulenpalaviin poliittisiin kysymyksiin. Tähän on reagoitu korkealta poliittiselta tasolta, että suojelupoliisin pikkuvirkamies on ottanut tällaisen kannan, sanoi malttinsa menettänyt Nevala, joka viittasi keskustelun aikana Kataiseen useita kertoja.
Vielä kuukautta aikaisemmin Nevala oli ollut Selinin kanssa samoilla linjoilla.
Täyskäännös oli yllättävä, sillä Nevalalla ja Selinillä oli takanaan pitkä yhteinen työhistoria.
Seppo Nevalan vielä työskennellessä sisäministeriön poliisiosastolla 1990-luvun alussa Selin oli ministeriössä asiantuntijatehtävissä. Tämän jälkeen Nevala siirtyi Supoon ja Selinistä tuli Helsingin huumepoliisin päällikkö.
Tiet kohtasivat vielä kerran. Nevala sai houkuteltua Selinin Suojelupoliisiin, terrorismintorjunnan turvallisuusyksikön päälliköksi.
Yhteistyö oli sujunut vuosien varrella hyvin, Nevala ja Selin olivat hyvä pari.
Tilanne alkoi muuttua 2000-luvulla.
Nevala joutui ankaran arvostelun kohteeksi, kun paljastui kuinka kevein eväin Supo aloitti 2002 tutkinnan Alpo Rusin väitetystä vakoilusta. Jutun tutkinta kesti vuoden. Rusia vastaan ei koskaan nostettu syytettä. Valtio tuomittiin vahingonkorvauksiin.
Seuraava isku tuli pian. Vuonna 2004 Nevala hyllytettiin apulaispäällikkö Petri Knapen kanssa Soneran teleurkintajutun takia.
Sisäministeriön virkamies kertoo, että virasta pidättäminen oli raju takaisku vallantäyteiselle Nevalalle.
”Hän joutui keskelle sellaisia paineita, joihin hän ei ollut tottunut. Nevalasta oli jopa ennustettu seuraavaa poliisiylijohtajaa”, kertoo virkamies, joka ei halua nimeään julkisuuteen.
Samaan aikaan Paavo Selinin ura oli nousussa. Juuri vuonna 2004 Selin haki samaa poliisiylijohtajan paikkaa. Alpo Rusin tapauksessa Selin oli varoitellut Nevalaa näytön heikkoudesta. Selinin vakaasta asemasta kertoi sekin, että hänen tehtävänä oli pohtia Supon aseman uudistamista.
”Selin oli nuori ja terhakka ja aktiivinen ja menestyi kaikessa, mihin ryhtyi”, kertoo virkamies tapahtumien taustoista.
Sitten vanha valta iski takaisin. Seliniä haluttiin rangaista. Toiminta oli tarkoitushakuista.
Selinin pakkosiirto
Tapahtumat ovat nousseet julkisuuteen nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, kun Nelonen 6. syyskuuta julkaisi saamiaan puhelinnauhoja. Jyrki Katainen myöntää olleensa yhteydessä Nevalaan. ”Mutta sitä en sano, etteikö virkamies saa ottaa kantaa”, Katainen on sanonut.
Puhelinsoittoonsa vuonna 2005 viitaten Katainen sanoi käyneensä Nevalan kanssa ”hyvän ja asiallisen keskustelun”.
Keskustelu Seppo Nevalan kanssa ei riittänyt Jyrki Kataiselle. Hän lähetti sähköpostia suoraan Paavo Selinille:
Hei, luin STT:ltä haastattelusi. En tiedä, vastaako se sanomaasi, mutta joka tapauksessa se herätti hieman ihmetystä. Liitän oheen kolumnini Turun Sanomissa koskien tätä teemaa. Olen todella yllättynyt Supon edustajien lausunnoista, ettei Natolla ole mitään roolia terrorismin torjunnassa. Tätä samaa ovat ihmetelleet myös eräät puolustusviranomaiset. Kunhan luet kirjoituksen, niin kuulisin mielelläni näkemyksiäsi siitä, missä kohtaa logiikkani pettää. Jyrki Katainen.
Selin ei halunnut puuttua politiikkaan. Hän toimitti viestin Nevalalle.
Seppo Nevala kuoli joulukuussa 2008. Hänen nimensä esiin nostaminen nyt vaivaa entistä sisäministeriä Kari Rajamäkeä.
”Minusta on raukkamaista, että nyt mennään kuolleen miehen selän taakse tilanteessa, jossa Supon oman johtamisen osalta on syytä kriittiseen tarkasteluun”, sanoo Rajamäki ja viittaa väitteisiin, joiden mukaan Supossa esiintyy kiusaamista.
Jyrki Kataisen puhelulla Nevalalle 2005 oli dramaattiset seuraukset. Nelosen julkaisemissa nauhoissa Nevala lupaa estää alaisensa etenemisen urallaan. Näin tapahtui.
Paavo Selin ajettiin Supossa vähitellen sivuraiteelle. Hänen siirtämistään pois terrorisminvastaisen yksikön johdosta alettiin valmistella jo 2006.
Suomen Kuvalehden saamien dokumenttien mukaan Selinin esimies apulaispäällikkö Petri Knape ehdotti hänelle ensimmäisen kerran henkilökiertoa 28.12.2006 käydyssä tuloskeskustelussa. Selin torjui ehdotuksen.
Varsinainen ajojahti käynnistyi 18. maaliskuuta 2007 järjestettyjen eduskuntavaalien jälkeen.
Vanhasen kakkoshallitus nimitettiin 19. huhtikuuta, mutta jo viisi päivää vaalien jälkeen Seppo Nevala siirsi Selinin syrjään terrorismin vastaisen yksikön päällikön tehtävistä. Vastoin Selinin omaa tahtoa.
Selin pyristeli vastaan. Hän pyysi sisäministeriötä selvittämään päätöksen laillisuuden. Yksi epäilyn aihe oli, että siirtopäätöstä koskevia dokumentteja oli mahdollisesti kirjoiteltu vasta Nevalan tekemän päätöksen jälkeen.
Selinin pyyntö käsiteltiin ministeriössä kuitenkin tavallisena kanteluna. Käytännössä se tarkoitti, että Selinin esimiesten ei tarvinnut ottaa asiaan kantaa. Laillisuusvalvontatarkastusta ei tehty.
Vastauksessaan Selinin kanteluun sisäministeriön poliisiosasto totesi, että Seppo Nevala ei ollut menetellyt lainvastaisesti määrätessään Selinin tehtäväkiertoon ilman hänen suostumustaan.
”Muiltakaan osin kantelunne ei aiheuta enempiä poliisin ylijohdon toimenpiteitä”, vastauksessa todettiin.
Vappuna 2007 Selin siirrettiin Supon kenttävalvontayksikön päällikön virkaan nimikkeellä tehtäväkierto. Kyseessä oli harvinainen toimenpide Supossa, pakkosiirto.
Selinin mielipidettä ei kuultu. Sitä ei ole myöskään kysytty nyt, kun häneltä on viety kulkuluvat ja katkaistu sähköpostit. Selin ei tiedä, mistä häntä syytetään.
Henkinen paine
Yksi vaalivoittajista 2007 oli kokoomus. Oppositiojohtaja Kataisesta tuli valtiovarainministeri ja uudeksi sisäministeriksi nimitettiin kokoomuksen Anne Holmlund. Hänen erityisavustajansa Ilkka Salmi (kok) nimitettiin 1. marraskuuta Supon uudeksi päälliköksi. Myös Paavo Selin haki virkaa.
Samaan aikaan kun Nevala soitti Selinille kohtalokkaan puhelun, Ilkka Salmi oli noussut Supon ylitarkastajaksi.
Paavo Selinin piina ei päättynyt eduskuntavaaleihin.
Helsingin Sanomissa 14. marraskuuta julkaistussa mielipidekirjoituksessa Selin kuvailee, kuinka ”Nelosen uutisointi ja sen pohjalta tapahtunut asian käsittely myös muissa tiedotusvälineissä on ollut minulle henkilökohtaisesti raskasta. Paine on välittynyt myös läheisiin.”
Selin on vastikään toimittanut työsuojelutarkastajalle ja Poliisijärjestöjen liitolle selvitykset työpaikallaan kokemastaan epäasiallisesta kohtelusta.
Poliisiylijohto selvittää parhaillaan väitteitä, joiden mukaan Paavo Selin on joutunut työpaikallaan Supossa kiusaamisen ja mustamaalaamisen kohteeksi.
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on määrännyt Poliisihallituksen selvittämään Selinin väitteitä epäasiallisesta kohtelusta. Paatero kertoi ottavansa jutun käsittelyyn lehtitietojen perusteella. Poliisihallitukselle ei ole tehty asiasta virallista selvittelypyyntöä.