Aarnion mukaan syynä on kateus
Vuoden poliisi 1987. Poliisin ansioristi vuonna 1995.
Huumepoliisin päälliköksi vuonna 1999.
Ja nyt tutkintavangeille tarkoitettu Vantaan vankila.
Miten tässä näin kävi?
Mielikuvia, siitä on Aarnio mukaan kyse.
Yksi väite kuuluu: Aarnio pyöritti miljoonaluokan huumebisnestä poliisikollegoidensa silmien alla.
”Mahdotonta!”
Entä väite, jonka mukaan Helsingin huumepoliisilla on huonot välit keskusrikospoliisin kanssa?
”Mikään ei ole alkanut eikä loppunut mun aikana. Ne välit olivat huonot jo ennen kuin tulin huumepoliisiin töihin.”
Kateus.
Se on Aarnion mukaan määräävin motiivi ja syy sille, että hän istuu vankilassa.
”Me oltiin Helsingin huumepoliisissa parhaita, tehokkaimpia. Huipulla.”
”Muualla käänneltiin kahvihuoneessa lehtien sivuja ja mietittiin, mitä juttuja tässä on ollut. Ei ainakaan yhtä hyviä kuin huumepoliisissa.”
Aika itsevarmaa.
Aarniolla on perustelu, miten se onnistuu: hyvillä tietolähteillä.
”Kato se on perusjuttu huumetutkinnassa, että keissit pitää kaivaa itse. Vetää pipo päähän, lähtee ratikalla stadiin, luuraa, missä se kamajuttu on.”
Mutta ”jätkien taskuja ei tarvitse käännellä kaduilla”, jos tietoa saa muuten.
”Se, että me voitiin estää huumeiden leviäminen, edellytti suhteita alamaailmaan. Parhaat tiedot saa niiltä, jotka pyörivät niissä kuvioissa.”
Sitten täsmennys, ketä alamaailman henkilöt ovat Aarnion mukaan.
”Niitä kovia jätkiä, joille tappaminen, kiristys ja talojen polttaminen käy tuosta vaan. Kuin kävisi snägärillä, siitä puhutaan ihan kuin leipää.”
”Tietojen saaminen on arvokkainta mitä poliisi tai koko yhteiskunta voi saada. Kaikkein arvokkainta.”
Toisin sanoen Aarnion mielestä huumepoliisin pitää toimia hyvin lähellä rikoksia tekeviä henkilöitä, joilta saa tietoja.
Eikä sillä ole hänen mielestään mitään tekemistä huumekauppojen kanssa.
Jari Aarnion mukaan KRP:n kateus passitti hänet vankilaan: ”Tuntuu, että taistelu on turhaa, mutta en ole jättänyt ikinä mitään juttua kesken”