Julkisen sanan neuvosto on antanut Suomen Kuvalehdelle vapauttavan päätöksen kanteluun, joka koski juttuja Suojelupoliisin huonosta työilmapiiristä ja sisäisistä ongelmista. Päätöksen mukaan Suojelupoliisin on asemansa vuoksi kestettävä ankaraakin kielteistä julkisuutta, ilman että se saa esittää omaa kannanottoa asiaan.
Säkerhetspolisen klagade till Public Speech Council över artiklarna på försättsfotoet av Suomen Kuvalehtis ”Rust Supo” (SK 47/2010, publicerad 26 november).
I sitt klagomål ansåg Supo att det borde ha fått möjlighet att presentera sina synpunkter på anklagelserna i artiklarna i samma sammanhang. Det fanns inga påståenden om faktiska fel i artiklarna.
”På grund av sin historiska betydelse och starka institutionella ställning är säkerhetspolisen en stor social makt vars ställning och verksamhet måste behandlas öppet,” resonerade JSN i sitt beslut.
“Rådet för allmänna tal anser att fallen var en social bedömning av säkerhetspolismyndigheternas verksamhet och gav den inte en absolut rätt att höras samtidigt eller ta ställning.”
Läs berättelsen när den publicerades i den tryckta SK.
Mobbning är mer utbredd än känt i säkerhetspolisen. Det finns en atmosfär av rädsla i Supo och det vågar inte prata om saker av rädsla för hämnd. Matti Mikkola säger att han har utsatts för diskriminering och utpressning i 16 år.
Seniorinspektör Matti Mikkola , 62, är Supo-veteran. Han har arbetat för säkerhetspolisen i mer än 40 år sedan 1982 som chefsinspektör. Enligt Mikkola har han utsatts för systematisk diskriminering och trakasserier sedan 1994. Han hävdar att det finns flera mobbar.
” Sedan Seppo Nevalas mandatperiod har nästan alla Supos toppchefer gjort sig skyldiga till mobbning och diskriminering . Målen har bland annat varit chefer för administrativa kontor, chefsinspektörer och avdelningssekreterare, säger Mikkola.
Enligt Mikkola finns det en atmosfär av rädsla i Supo. Anställda är rädda för att klaga på sin behandling av rädsla för vedergällning. Av samma anledning är det svårt att få stöd från arbetsgemenskapen. Fans har kommit i bättre positioner.
Diskriminering förekommer på många nivåer. Jobben avbryts, anställda utpressas och överförs med våld till andra jobb.
”Med dessa medel isoleras och gradvis tystas människor till obefintliga. Anställda skickas till olika avdelningar och får inga faktiska uppgifter. Supo har nu pensionerade detektiver som inte har fått anständiga jobb de senaste tre åren. ”
Förutom psykisk nöd har åtgärderna betydande ekonomiska konsekvenser. Fördrivna människor får inte jobb, befordringar blockeras och lönerna behöver inte höjas. Detta återspeglas i pensioner. Klagomålen har till exempel inte förändrat Mikkolas ståndpunkt.
”Supo har de bästa advokaterna till sitt förfogande. Anställda får inte ens hjälp från facket. Det är viktigt att inrikesministeriet och polisstyrelsen inte tar någon ståndpunkt i situationen. ”
Mikkola känner att han inte har fått rättvisa även efter att ha berättat sitt fall. Försök att påverka situationen har kolliderat med muren.
“Jag har försökt söka stöd från varje möjlig riktning. Jag klagade och gjorde klagomål, begäran om klargörande och uttalanden, men en osynlig mur kommer att mötas i alla riktningar. ”
”Det här är en Kafka-liknande situation. Det är inte långt ifrån att börja tvivla på dina egna ord. ”
“Till och med under de tidigare cheferna Seppo Tiitinen och Eero Kekomäki var Supo ett bra jobb”, säger han.
Enligt Matti Mikkolas uppfattning började mobbning och diskriminering 1994. Han säger att han efteråt hörde talas om ett möte i ledningsgruppen, där man beslutade att köra honom till sidospåret.
”Samtidigt hade jag utarbetat ett personligt säkerhetsuttalande om att min handledare förändrades så mycket att det inte längre var sant. Jag gick för att påpeka det och det kan vara så att allt började, tänker Mikkola.
”Så småningom kördes jag in i ett hörn. Det fanns inget mer arbete för höger hand. Min arbetsplats var i samma lokaler som livvakterna. ”
Mikkola har inte fått veta eller motiverat varför han har skjutits åt sidan. Pass har dragits tillbaka och karriärutvecklingen har stoppats.
Supos chef Seppo Nevala skällde flera gånger på Mikkolas telefon. “Nevala kan ha sagt med spänning att nu blir du inblandad i saker som inte tillhör dig.”
Underkastelsen, som varat i flera år, eskalerade till allvar 2002. Seppo Tiitinen, den tidigare chefen för Supo, hade utsett Mikkola till IT-säkerhetschef. Nu började Supo uppgradera sina informationssystem och förstörde gammal utrustning. En gammal skrivare som användes för distansarbete hade lämnats i Mikkolas hem och hade redan avvecklats. Mikkola erbjöd sin egen gamla datorhårdvara och skrivare till sin kollega för totalt 50 euro.
Därför gav Seppo Nevala Mikkola en skriftlig anmärkning om att han “sålt fastigheten, om än värdelös, tillhör byrån”.
“Jag fick en anmärkning trots att skrivaren aldrig bytte ägare och jag fick inte ens en euro för det”, säger Mikkola, som säger att incidenten har använts upprepade gånger mot honom eftersom han har försökt klargöra sin situation.
Arken har klippts från Mikkola vid flera tillfällen och ändrats till tillfälliga.
“Detta har varit en medveten taktik som minskat ansvaret för arbetet och därmed min lön.”
En intern utredning om Supos skrivare inleddes, vilket ledde till att Mikkola blev sjuk med kortvarig depression. Arytmier förblev ett permanent minne. Han stod också inför en lång sjukfrånvaro, vilket resulterade i en minskning av lönen med 25 procent. “När jobb avbröts hela tiden var det omöjligt att få en förändring i lönefrågan.”
2006 utnämndes Mikkola till Supos beredskapschef.
”Det var då jag trodde att jag nu äntligen fick ett anständigt jobb. Men jag fick inte ens pass till alla anläggningar. När Supoon kom för att besöka parterna på stand-sidan var jag tvungen att få med mig en annan person för att öppna dörrarna. ”
Tidigt på vintern 2006 lämnade Mikkola in ett klagomål till den parlamentariska ombudsmannen där han bad honom klargöra Supos förfarande i ett fall som han upplevt som anställningsdiskriminering.
Enligt Mikkola blev han förbi flera gånger när lediga platser fylldes i Supo. Hans arbetserfarenhet och utbildning nedtecknades i anställningsanteckningarna.
Bland annat ansökte Mikkola om tjänsten som chef för den regionala enheten 2002, men i slutändan valdes en tjänsteman som var student med examen i polis. Mikkola hade samma examen bakom sig, men dessutom var han en mästare i administrativa vetenskaper, “polismästare”.
När han två år senare ansökte om en annan tjänst som chef för den regionala enheten, kom Mikkola inte ens på intervjuförteckningen. Trots att han var den enda sökanden med erfarenhet av liknande tillsynsroller.
I sina klagomål uppmärksammade Mikkola också den skriftliga anmärkning han hade fått och varningen han hade fått om att han inte fullgjorde sina uppgifter. Personaldomstolen tog upp varningen genom enhälligt beslut. Mikkola hade servat statlig datorutrustning i två dagar.
År 2008 slog den parlamentariska biträdande ombudsmannen Jukka Lindstedt ut alla punkter som nämns i klagomålet. I beslutet hänvisades bland annat på allmän nivå till arbetslivets problem, som måste lösas i ledarskap-underordnade relationer och genom varje arbetsplatss egna åtgärder. I slutändan genom arbetsmiljöorganisationen.
“Det fanns ingen direkt olaglig handling eller brott mot plikt”, noterade Lindstedt.
”Därefter slutade vissa människor hälsa. Jag anklagades som en brottsling, säger Mikkola.
”Supos uppskattning har varit så hög överallt att det inte finns någon önskan att blanda sig i sådana enmansaffärer någonstans. Supo har förlåtts mycket. Det kommer oundvikligen att möta en kulturell förändring. ”
I augusti 2009 försökte Mikkola återigen klargöra sina angelägenheter. Han begärde en utredning om Supo och påstod olämplig behandling. Mikkola hade tagits bort från sitt jobb utan motivering. Supos regissör hade också separat vägrat att ge Mikkola allt arkivmaterial för sitt arbete.
Arbetet med materialet hade övervakats av en högskolestudent.
I april året därpå svarade polisstyrelsen Mikkola. I ett särskilt uttalande uppgav det att rätten att åtala för officiella brott hade upphört. Följaktligen orsakade inte Mikkolas anklagelse om anställningsdiskriminering några åtgärder från polisstyrelsen.
”Diskriminering bestrids inte, men dess effekter beaktades inte alls. Beslutet medger att Supo har begått en förseelse, men ingenting följde av det, undrar Mikkola.
Han tror att utestängning och isolering har varit avsiktlig för att han ska kunna ansöka om andra befattningar.
”Jag hade arbetat för Supo i årtionden och plötsligt drog mattan under. Det har varit så svårt att förstå när jag inte visste varför allt berodde på det. I värsta fall gick dygnsrytmen i skymning när jag vaknade mitt på natten och jag undrade varför jag hade jagat. ”
”Min arbetshistoria i Supo var bra och jag fick mycket gjort. Från början ville jag tro att mobbning bara är tillfällig. Det var bra att leva i hopp. ”
Matti Mikkola går i pension i april nästa år. Det är därför han säger att han vågar prata om saker nu.
”Det handlar inte om hämnd. Min idé är att det skulle vara lättare för andra. Kan Supo inte längre kunna förlora skickliga människor? ”
Seppo Nevala och Paavo Selin var ett bra arbetande par. Sedan kördes Selin till ytterväggen.
Paavo Selin, tidigare chef för säkerhetspolisenheten mot terrorism, kördes medvetet till sidospåret i sin karriär. Jakten som lanserades 2005 har eskalerat så att Selin har flyttats från sitt tidigare jobb. Han har också fått sina pass till jobbet och hans e-postmeddelanden avskurna.
Selins försök att klargöra hans situation har utslagits. Selin, plågad av händelserna, var sjukskriven.
Selins hälsa försämrades efter att Nelonen News släppte band i september i år, där Supos tidigare chef Seppo Nevala skällde kraftigt efter sin presentation i Nato 2005.
Supo undersöker för närvarande hur telefonsamtalet hamnade i det offentliga området.
Enligt information som samlats in av Suomen Kuvalehti från olika källor var Paavo Selin inte bandets läckare.
Händelserna som ledde till dödläget i Selin började i juli 2005. Finland förberedde sig för EU: s ordförandeskap och debatten om Nato och terrorism hette.
Koalitionspartiets Jyrki Katainen valdes till partiets ordförande i juni föregående år. I en intervju med Savon Sanomat den 23 juli sa den 33-årige oppositionsledaren att ökad terrorism skulle göra Natofrågan ännu viktigare för Finland.
Enligt Katainen hade terrorhotet skapat ett säkerhetsunderskott i Finland som kunde fyllas av NATO-medlemskap. Enligt Katainens uppfattning skulle Finland lämnas utanför Nato utan viktig underrättelse i kampen mot terrorism.
Oppositionsledarens yttrande utlöste en het debatt.
Bara fem dagar senare avvisade Supos chef Seppo Nevala, som var gäst på Yles Aamu-tv, Katainens påstående. Nevala uppgav att det inte finns någon informationsklyfta i Finland. Upplysningsuppgifter som används i EU är också tillgängliga för Finland. “Information från Nato har inte så mycket mervärde”, sa Nevala.
Samma kväll, den 28 juli, sa Sauli Niinistö , dåvarande vice guvernör för Europeiska investeringsbanken, också i MTV3: s sju nyheter att Nato-medlemskap och exponering för terrorism inte är relaterade.
“Nato kanske trots allt bara har en sidroll i kampen mot terrorism, så jag är helt oense med Katainen”, sa Niinistö.
Ungefär en månad senare sa minister Max Jakobson , känd som en vän till Nato, att Nato inte behövdes för att bekämpa terrorism, eftersom EU hade kunnat samarbeta i denna fråga. I pressen den 20 augusti stödde dock Jakobson Nato-medlemskap, men med motiveringen att krisen i Europeiska unionens beslutsfattande har lämnat Finland utan säkerhetsgarantier.
Större tryck kom på Katainens nacke den 22 augusti 2005. Vid ett möte i parlamentets parlamentsgrupp i Seinäjoki uppgav premiärminister Matti Vanhanen att Nato-medlemskap inte skulle hjälpa mot terrorism, eftersom kampen främst handlar om polissamarbete.
”EU har ett mer varierat utbud av medel för att bekämpa terrorism än Nato,” sa Vanhanen.
Tidigare i juli hade han skrivit i sin kolumn i Hufvudstadsbladet att medlemskap i Försvarsliga i Nato inte skulle ge Finland skydd mot terrorism.
Cirka två veckor senare, den 6 september, hölls ett journalistmöte som kallades av inrikesminister Kari Rajamäki på Kirkkokatu i inrikesministeriets lokaler . EU: s ordförandeskap 2006 närmade sig och ministeriet höll flera dussin möten med journalister för att ge en mängd bakgrundsinformation.
En av de inbjudna talarna var Paavo Selin, chef för Supos enhet för terrorism. Temat för evenemanget hade beslutats i förväg av ministeriet. Programmet och detaljerna hade diskuterats med minister Kari Rajamäki.
Selins val var en medveten lösning. Selin ledde flera arbetsgrupper som leddes av ministeriet. Selin gjorde sitt jobb bra. Av denna anledning använde Rajamäki honom som expert i flera olika sammanhang.
Frågan om kampen mot terrorismen och Natos roll togs upp vid journalistmötet. Selin uppgav att Finland, som ett icke-Nato-land, inte kommer att vara utan någon underrättelse om kampen mot terrorism.
”Nato fokuserar på terrorismens militära dimension. Det är irrelevant för kampen mot terrorism i Europa, sade Selin i ett pressmeddelande som STT utfärdade samma dag.
Det var inte Selins egen radikala åsikt. Talet var i linje med styrelsen och Supos ledning.
Den dåvarande inrikesministern Kari Rajamäki (sd) säger att ingenting i Selins tal väckte förvåning.
”Inga nya politiska behov relaterade till Supo roll uppstod. Talet orsakade inte heller några problem med att hantera EU-frågor eller frågor relaterade till kampen mot terrorism mellan Europeiska unionen och USA, säger Rajamäki till Suomen Kuvalehti .
En lavin av händelser startade från presentationen, vars konsekvenser fortfarande diskuteras.
Omedelbart efter nyheten ringde Jyrki Katainen Suppos chef Seppo Nevala. Katainen kritiserade Paavo Selins syn på Natos obetydliga betydelse för tillgång till information relaterad till terrorism. Katainen anklagade Seppo Nevala och en Supo-tjänsteman för att försöka kamma honom ur partiledaren.
Jag har kontaktats och du vet vem personen är. Inte bara någon person, utan oppositionspartiets ordförande, som nu anklagar mig för … att få honom att distrahera honom från sitt presidentskap , sade Supos chef Nelonen på de band han fick.
Istället för att motstå politiskt tryck eller manövrering böjde Nevala sig och vände sig mot sina undersåtar. Omedelbart efter att ha kontaktat Jyrki Katainen ringde Nevala flera samtal till Selin, där han skällde upphetsad.
Detta börjar redan bli för tjockt för att du ska kunna ta ställning till brinnande politiska frågor. Detta har besvarats från hög politisk nivå genom det faktum att en liten officer från säkerhetspolisen har intagit en sådan ståndpunkt , sade den tempererade Nevala, som hänvisade till Katainen flera gånger under debatten.
Till och med en månad tidigare hade Nevala varit i samma linje som Selin.
Hela översättningen var förvånande, eftersom Nevala och Selin hade en lång historia av att arbeta tillsammans.
Medan Seppo Nevala fortfarande arbetade vid polisavdelningen vid inrikesministeriet i början av 1990-talet var Selin expert på ministeriet. Efter detta flyttade Nevala till Supo och Selin blev chef för Helsingfors drogpolis.
Vägarna möttes en gång till. Nevala lockades till Selins säkerhetspolis, chef för säkerhetsenheten för terrorism.
Samarbetet hade gått bra genom åren, Nevala och Selin var ett bra par.
Situationen började förändras under 2000-talet.
Nevala kritiserades allvarligt när det avslöjades hur lätt böter Supo inledde en utredning om Alpo Rus påstådda spionage 2002 . Undersökningen av ärendet tog ett år. Ryssland åtalades aldrig. Staten dömdes till skadestånd.
Nästa slag kom snart. År 2004 hölls Nevala på plats med biträdande chef Petri Knape på grund av Soneras telekomärende.
En tjänsteman inom inrikesministeriet säger att gripandet var ett allvarligt bakslag för den kraftfyllda Nevala.
”Han var mitt i påtryckningar som han inte var van vid. Nästa polischef hade till och med förutspåtts för Nevala, säger tjänstemannen, som inte vill att hans namn ska offentliggöras.
Samtidigt ökade Paavo Selins karriär. Det var 2004 som Selin ansökte om samma befattning som polischef. När det gäller Alpo Rus hade Selin varnat Nevala om skärmens svaghet. När det gäller Selins stabila ställning sa han också att hans uppgift var att överväga att reformera Supos ställning.
“Selin var ung och studsande och aktiv och lyckades med allt han gjorde”, säger tjänstemannen från bakgrunden av händelserna.
Sedan slog den gamla makten tillbaka. Selin ville bli straffad. Aktiviteten var målmedveten.
Händelserna har publicerats nu, tio år senare, när Nelonen släppte telefonbanden han fick den 6 september. Jyrki Katainen medger att han var i kontakt med Nevala. “Men jag säger inte att en tjänsteman inte får ta ställning”, har Katainen sagt.
Med hänvisning till sitt telefonsamtal 2005 sa Katainen att hon hade ett “bra och faktiskt samtal” med Nevala.
Samtalet med Seppo Nevala räckte inte för Jyrki Katainen. Han skickade ett mejl direkt till Paavo Selin:
Hej, jag läste din intervju från BTI. Jag vet inte om det passar ditt budskap, men hur som helst väckte det lite förundran. Jag bifogar min kolumn i Åbo Sanomat angående detta tema. Jag är verkligen förvånad över uttalandena från företrädarna för SUPO att NATO inte är någon roll i kampen mot terrorism. Detsamma har undrats av vissa försvarsmyndigheter. Så länge du läser texten skulle jag gärna höra dina synpunkter på var min logik bedrar. Jyrki Katainen.
Selin ville inte blanda sig i politiken. Han levererade ett meddelande till Nevala.
Seppo Nevala dog i december 2008. Att höja sitt namn besvärar den tidigare inrikesministern Kari Rajamäki.
”Jag tycker att det är fegt att gå nu bakom en död man i en situation där det finns behov av kritisk granskning av Supos egen ledning”, säger Rajamäki, med hänvisning till anklagelser om att det finns mobbning i Supo.
Jyrki Katainens kallelse till Nevala 2005 fick dramatiska konsekvenser. I band som publicerats av Nelonen lovar Nevala att hindra sina underordnade från att gå vidare i sin karriär. Det är vad som hände.
Paavo Selin kördes gradvis till sidospåren i Supo. Förberedelserna för hans överföring på grund av terrorism-enheten började redan 2006.
Enligt handlingar som mottagits av Suomen Kuvalehti föreslog Selins chef, biträdande chef Petri Knape, för honom för första gången i resultatdiskussionen den 28 december 2006 . Selin avvisade förslaget.
Den faktiska jakten började efter parlamentsvalet den 18 mars 2007.
Vanhanens andra regering utsågs den 19 april, men redan fem dagar efter valet avlägsnade Seppo Nevala Selin från posten som chef för enheten för terrorism. Mot Selins egen vilja.
Selin kämpade mot honom. Han bad inrikesministeriet att förtydliga lagligheten i beslutet. Ett misstänkt föremål var att dokumenten om överföringsbeslutet kanske har skrivits först efter Nevalas beslut.
Men Selins begäran behandlades av ministeriet som ett vanligt klagomål. I praktiken innebar detta att Selins handledare inte behövde ta ställning i ärendet. Ingen due diligence utfördes.
Som svar på Selins klagomål uppgav polisavdelningen vid inrikesministeriet att Seppo Nevala inte hade handlat olagligt för att beordra Selin att rotera utan hans medgivande.
“Annars kommer ditt klagomål inte att leda till ytterligare åtgärder från polisens högsta ledning”, anges svaret.
På majdagen 2007 överfördes Selin till positionen som chef för Supo Field Surveillance Unit under titelrotationen. Det var en sällsynt operation i Supo, en tvångsöverföring.
Selins åsikt hördes inte. Det har inte heller ställts någon fråga nu när hans pass har tagits bort och e-postmeddelanden avskurna. Selin vet inte vad han anklagas för.
En av vinnarna av valet 2007 var Coalition Party. Oppositionsledare Katainen blev finansminister och koalition Anne Holmlund utsågs till ny inrikesminister . Den 1 november utnämndes hans specialassistent Ilkka Salmi (koalitionspartiet) till den nya chefen för Supo. Paavo Selin ansökte också om tjänsten.
Samtidigt som Nevala ringde ett dödligt samtal för Selin, hade Ilkka Salmi blivit Supos chef.
Paavo Selins plågor slutade inte i parlamentsvalet.
I ett yttrande som publicerades i Helsingin Sanomat den 14 november beskriver Selin hur ”Nelonens nyhetsbevakning och hanteringen av ärendet i andra medier på grundval av det också har varit svårt för mig personligen. Trycket har också gått vidare till de som står honom nära. ”
Selin har nyligen förser Labour Inspectorate och Federation of Police Organisations med rapporter om misshandel på jobbet.
Polischefen undersöker för närvarande anklagelser om att Paavo Selin har blivit mobbad och utpressad på sin arbetsplats i Supo.
Polischef Mikko Paatero har beordrat polisstyrelsen att undersöka Selins anklagelser om misshandel. Paatero sa att han skulle ta upp frågan på grundval av pressrapporter. Ingen formell begäran om förtydligande har lämnats till polisstyrelsen.
https://suomenkuvalehti.fi/wp-content/uploads/sk/files/pdf-liitteet/SK472010Supo.pdf
According to Helsingin Sanomat, the cover photo of Suomen Kuvalehti last week’s cover “Rust Supo” has angered the Security Police.
According to the newspaper, Supo intends to cover the press article for the Public Speech Council (JSN). The JSN is a media self-regulatory body.
According to Helsingin Sanomat, this is the first time that the protection police have lodged a complaint with the Public Speech Council.
The article in Suomen Kuvalehti dealt with Supo’s recent allegations of bullying. According to the cover of the magazine, “the tsarist surveillance agency uses and harasses its own police officers”. According to HS, Supo is angry, inter alia, at not being able to comment on the allegations itself.
Suomen Kuvalehden viimeviikkoinen kansijuttu ”Mätä Supo” on Helsingin Sanomien mukaan suututtanut Suojelupoliisin.
Lehden mukaan Supo aikoo kannella lehtijutusta Julkisen sanan neuvostolle (JSN). JSN on median itsesääntelyelin.
Kyseessä on Helsingin Sanomien mukaan ensimmäinen kerta, kun suojelupoliisi tekee kantelun Julkisen sanan neuvostoon.
Suomen Kuvalehden juttu käsitteli Supon viimeaikaisia kiusaamisväitteitä. Lehden kannen mukaan ”Tsaarinaikainen valvontavirasto kyttää ja kiusaa omia poliisejaan”. HS:n tietojen mukaan Supo on suuttunut muun muassa siitä, että se ei itse ole saanut kommentoida väitteitä.
http://www.uusisuomi.fi/uutiset/hs-mata-supo-suututti-supon/e55ff872-f133-3a69-91cc-437faf88bb0f
https://suomenkuvalehti.fi/wp-content/uploads/sk/files/pdf-liitteet/SK472010Supo.pdf
Suojelupoliisi kanteli Julkisen sanan neuvostoon Suomen Kuvalehden ”Mätä Supo” -kansijutun artikkeleista (SK 47/2010, ilm. 26.11.).
Kantelussaan Supo katsoi, että sille olisi tullut varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä artikkeleissa esitetyistä väitteistä samassa yhteydessä. Asiavirheitä artikkeleissa ei väitetty olevan.
17.2.2011 Julkisen sanan neuvosto antoi asiassa vapauttavan päätöksen.
”Historiallisen merkityksensä ja vahvan institutionaalisen asemansa vuoksi Suojelupoliisi on merkittävä yhteiskunnallinen vallankäyttäjä, jonka asemaa ja toimintaa tulee voida käsitellä avoimesti”, JSN perusteli päätöstään.
”Julkisen sanan neuvosto katsoo, että jutut olivat Suojelupoliisin viranomaistoiminnan yhteiskunnallista arviointia eivätkä aiheuttaneet sille ehdotonta oikeutta samanaikaiseen kuulemiseen tai omaan kannanottoon.”
Lue juttukokonaisuus sellaisena kuin se julkaistiin painetussa SK:ssa.
Voit lukea jutun myös pdf-tiedostona.
Lue SK:n muut Supo-jutut täältä.
Suojelupoliisi kanteli Julkisen sanan neuvostoon Suomen Kuvalehden ”Mätä Supo” -kansijutun artikkeleista (SK 47/2010, ilm. 26.11.).
Kantelussaan Supo katsoi, että sille olisi tullut varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä artikkeleissa esitetyistä väitteistä samassa yhteydessä. Asiavirheitä artikkeleissa ei väitetty olevan.
17.2.2011 Julkisen sanan neuvosto antoi asiassa vapauttavan päätöksen.
”Historiallisen merkityksensä ja vahvan institutionaalisen asemansa vuoksi Suojelupoliisi on merkittävä yhteiskunnallinen vallankäyttäjä, jonka asemaa ja toimintaa tulee voida käsitellä avoimesti”, JSN perusteli päätöstään.
”Julkisen sanan neuvosto katsoo, että jutut olivat Suojelupoliisin viranomaistoiminnan yhteiskunnallista arviointia eivätkä aiheuttaneet sille ehdotonta oikeutta samanaikaiseen kuulemiseen tai omaan kannanottoon.”
Lue juttukokonaisuus sellaisena kuin se julkaistiin painetussa SK:ssa.
Voit lukea jutun myös pdf-tiedostona.
Lue SK:n muut Supo-jutut täältä.
Kiusaaminen on Suojelupoliisissa tiedettyä laajempaa. Supossa vallitsee pelon ilmapiiri eikä asioista uskalleta puhua koston pelossa. Matti Mikkola kertoo joutuneensa syrjinnän ja mustamaalaamisen kohteeksi 16 vuoden ajan.
Ylitarkastaja Matti Mikkola, 62, on Supo-veteraaneja. Hän on työskennellyt Suojelupoliisissa yli 40 vuotta, vuodesta 1982 lähtien ylitarkastajana. Mikkolan mukaan hän on joutunut järjestelmällisen syrjinnän ja kiusaamisen kohteeksi vuodesta 1994 lähtien. Hän väittää, että kiusattuja on useita.
”Kiusaamiseen ja syrjintään ovat syyllistyneet Seppo Nevalan kaudelta alkaen lähes kaikki Supon ylimmät esimiehet. Kohteina on ollut muun muassa hallintotoimistojen päälliköitä, ylitarkastajia ja osastosihteereitä”, Mikkola sanoo.
Mikkolan mukaan Supossa vallitsee pelon ilmapiiri. Työntekijät eivät uskalla valittaa kohtelustaan, koska pelkäävät joutuvansa koston kohteeksi. Samasta syystä työyhteisöstä on vaikea saada tukea. Myötäilijät ovat päässeet parempiin virkoihin.
Syrjintää tapahtuu monella tasolla. Työtehtäviä karsitaan pois, työntekijöitä mustamaalataan ja heitä pakkosiirretään toisiin tehtäviin.
”Näillä keinoilla ihmiset eristetään ja heidät vaiennetaan vähitellen olemattomiin. Työntekijöitä lähetetään eri osastoille eikä heille anneta mitään varsinaisia tehtäviä. Supossa on nyt jo eläkkeellä olevia ylietsiviä, joille ei annettu kolmeen viime vuoteen kunnollisia työtehtäviä.”
Henkisen ahdingon lisäksi toimenpiteillä on merkittäviä rahallisia vaikutuksia. Syrjäytetyt ihmiset eivät saa työtehtäviä, ylenemistiet tukitaan eikä palkkoja tarvitse korottaa. Tämä näkyy eläkkeissä. Valitukset eivät ole muuttaneet esimerkiksi Mikkolan asemaa.
”Supolla on käytössään parhaat lakimiehet. Työntekijät eivät saa välttämättä apua edes liitosta. Oleellista on se, että sisäministeriö ja Poliisihallitus eivät ota tilanteeseen mitään kantaa.”
Mikkola kokee, ettei ole saanut oikeutta edes kerrottuaan asioistaan eteenpäin. Yritykset vaikuttaa tilanteeseen ovat törmänneet seinään.
”Olen yrittänyt hakea tukea jokaiselta mahdolliselta suunnalta. Olen valittanut ja tehnyt kanteluita, selvityspyyntöjä ja kirjelmiä, mutta näkymätön seinä on vastassa joka suunnalla.”
”Tämä on kafkamainen tilanne. Kaukana ei ole ajatus, että alkaa epäillä omia sanomisiaan.”
”Vielä edellisten päälliköiden Seppo Tiitisen ja Eero Kekomäen aikaan Supo oli upea työpaikka”, hän sanoo.
Matti Mikkolan näkemyksen mukaan kiusaaminen ja syrjintä saivat alkunsa vuonna 1994. Hän sanoo kuulleensa jälkikäteen johtoryhmän kokouksesta, jossa päätettiin hänen ajamisestaan sivuraiteelle.
”Samoihin aikoihin olin laatinut henkilöturvallisuuslausunnon, jota esimieheni muutti niin paljon, ettei se enää pitänyt paikkaansa. Kävin huomauttamassa asiasta ja saattaa olla, että kaikki käynnistyi siitä”, Mikkola arvelee.
”Vähitellen minua ryhdyttiin tämän jälkeen ajamaan nurkkaan. Töitä ei enää riittänyt oikealle kädelle. Työpaikkanikin oli samoissa tiloissa henkivartijoiden kanssa.”
Mikkolalle ei ole kerrottu tai perusteltu, miksi hänet on työnnetty syrjään. Kulkulupia on otettu pois ja urakehitys torpattu.
Supon päällikkö Seppo Nevala haukkui Mikkolan puhelimessa useita kertoja. ”Nevala saattoi kiihtyneenä sanoa, että nyt sotkeudut asioihin, jotka eivät sinulle kuulu.”
Useita vuosia jatkunut alistaminen kärjistyi vakavaksi vuonna 2002. Supon entinen päällikkö Seppo Tiitinen oli nimittänyt Mikkolan atk-turvapäälliköksi. Nyt Supossa ryhdyttiin uusimaan tietojärjestelmiä ja vanhoja laitteita hävitettiin. Mikkolan kotiin oli jäänyt etätyössä käytetty vanha printteri, joka oli jo poistettu käytöstä. Mikkola tarjosi omaa vanhaa atk-laitteistoaan ja printteriä työtoverilleen yhteensä 50 eurolla.
Tämän vuoksi Seppo Nevala antoi Mikkolalle kirjallisen huomautuksen siitä, että tämä oli ”myynyt virastolle kuuluvaa vaikkakin arvotonta omaisuutta”.
”Sain huomautuksen vaikka printteri ei koskaan vaihtanut omistajaa enkä saanut siitä euroakaan”, kertoo Mikkola, jonka mukaan tapahtumaa on käytetty toistuvasti häntä vastaan, kun hän on pyrkinyt selvittämään tilannettaan.
Mikkolalta on leikattu useaan otteeseen töitä ja muutettu niitä määräaikaisiksi.
”Tämä on ollut tietoista taktikointia, jolla vähennettiin töiden vastuullisuutta ja sitä kautta palkkakehitystäni.”
Printterijupakasta käynnistettiin Supon sisäinen tutkinta, jonka seurauksena Mikkola sairastui lyhytaikaiseen masennukseen. Rytmihäiriöt jäivät pysyväksi muistoksi. Edessä oli myös pitkä sairausloma, jonka johdosta hänen palkkaansa pienennettiin 25 prosenttia. ”Kun tehtäviä otettiin koko ajan pois, palkka-asiaan oli mahdotonta saada muutoksia.”
Vuonna 2006 Mikkola nimitettiin Supon valmiuspäälliköksi.
”Silloin ajattelin, että nyt saan vihdoin kunnollisia töitä. Mutta minulle ei edes myönnetty kulkulupia kaikkiin tiloihin. Kun Supoon tuli vierailulle valmiuspuolen yhteistyökumppaneita, minun piti saada mukaani joku toinen henkilö availemaan ovia.”
Alkutalvella 2006 Mikkola teki eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun, jossa hän pyysi selvittämään Supon menettelyä työsyrjinnäksi kokemassaan asiassa.
Mikkolan mukaan hänet ohitettiin useita kertoja, kun Supossa täytettiin vapaita virkoja. Nimitysmuistioissa vähäteltiin hänen työkokemustaan ja koulutustaan.
Mikkola haki muun muassa alueyksikön päällikön virkaa 2002, mutta valituksi tuli lopulta virkamies, joka oli poliisipäällystön tutkinnon suorittanut ylioppilas. Mikkolalla oli takanaan sama tutkinto, mutta sen lisäksi hän oli hallintotieteiden maisteri, ”poliisimaisteri”.
Hakiessaan toista alueyksikön päällikön paikkaa kahta vuotta myöhemmin Mikkola ei edes päässyt haastateltavien listalle. Siitä huolimatta, että hän oli hakijoista ainoa, jolla oli kokemusta vastaavanlaisista esimiestehtävistä.
Kanteluissaan Mikkola kiinnitti huomiota myös saamaansa kirjalliseen huomautukseen ja varoitukseen, jonka hän oli saanut virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. Virkamieslautakunta kumosi varoituksen yksimielisellä päätöksellä. Mikkola oli ollut huoltamassa valtion atk-laitteita kaksi päivää.
Vuonna 2008 eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt tyrmäsi kaikki kantelussa mainitut kohdat. Päätöksessä muun muassa viitattiin yleisellä tasolla työelämän ongelmiin, jotka on ratkaistava esimies-alaissuhteissa ja kunkin työpaikan omin toimenpitein. Viime kädessä työsuojeluorganisaation kautta.
”Suoranaista lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä ei ollut havaittavissa”, Lindstedt totesi.
”Tämän jälkeen määrätyt ihmiset lakkasivat tervehtimästä. Minut syyllistettiin kuin rikollinen”, Mikkola sanoo.
”Supon arvostus on ollut niin korkealla joka puolella, että tällaisiin yhden ihmisen asioihin ei ole haluttu puuttua missään. Supolle on annettu paljon anteeksi. Sillä on väistämättä edessään kulttuurinmuutos.”
Elokuussa 2009 Mikkola yritti vielä kerran selvittää asioitaan. Hän teki Supolle tutkimuspyynnön, jossa viittasi kokemaansa epäasialliseen kohteluun. Mikkolalta oli otettu pois perusteetta hänen työtehtäviään. Supon johtaja oli myös erikseen kieltänyt antamasta Mikkolalle kaikkea arkistomateriaalia hänen töitään varten.
Työskentelyä materiaalin parissa oli laitettu valvomaan korkeakouluharjoittelija.
Seuraavan vuoden huhtikuussa Poliisihallitus vastasi Mikkolalle. Erikoisessa lausunnossaan se totesi, että virkarikosten osalta syyteoikeus oli vanhentunut. Näin ollen Mikkolan työsyrjintää koskeva väite ei aiheuttanut Poliisihallituksessa toimenpiteitä.
”Syrjintää ei kiistetty, mutta sen vaikutuksia ei pohdittu lainkaan. Päätöksessä myönnetään, että Supo on tehnyt virkarikoksen, mutta siitä ei seurannut mitään”, Mikkola ihmettelee.
Hän uskoo, että syrjäännyttäminen ja eristäminen on ollut tarkoituksellista, jotta hän hakeutuisi muihin tehtäviin.
”Olin tehnyt vuosikymmeniä töitä Supolle, ja sitten yhtäkkiä matto vedettiin alta. Tätä on ollut niin vaikeaa ymmärtää, kun en ole tiennyt, mistä kaikki johtuu. Pahimmillaan vuorokausirytmi meni sekaisin, kun heräilin keskellä yötä ja mietin, miksi olen joutunut ajojahdin kohteeksi.”
”Työhistoriani Supossa oli hyvä ja sain paljon aikaiseksi. Alusta lähtien halusin ajatella, että kiusaaminen on vain hetkellistä. Toivossa oli hyvä elää.”
Matti Mikkola jää eläkkeelle ensi vuoden huhtikuussa. Tämän vuoksi hän kertoo uskaltavansa nyt puhua asioista.
”Kyse ei ole kostosta. Ajatukseni on, että toisilla olisi helpompaa. Onko Supolla enää varaa hukata ammattitaitoisia ihmisiä?”
Seppo Nevala ja Paavo Selin olivat hyvä työpari. Sitten Seliniä alettiin ajaa sivuraiteelle.
Suojelupoliisin entinen terrorismin torjuntayksikön päällikkö Paavo Selin ajettiin tarkoituksella sivuraiteelle urallaan. Vuonna 2005 käynnistynyt ajojahti on kärjistynyt niin, että Selin on siirretty pois entiseltä työpaikaltaan. Häneltä on lisäksi otettu pois kulkuluvat työpaikalleen sekä katkaistu sähköpostit.
Selinin yritykset selvittää tilannettaan on tyrmätty. Tapahtumien piinaama Selin joutui sairauslomalle.
Selinin terveystilanne kärjistyi sen jälkeen kun Nelosen uutiset julkaisi tämän vuoden syyskuussa nauhoja, joissa Supon entinen päällikkö Seppo Nevala haukkui voimakkaasti alaistaan tämän Natoa koskeneen esitelmän jälkeen vuonna 2005.
Tällä hetkellä Supo tutkii sitä, miten puhelinkeskustelut päätyivät julkisuuteen.
Suomen Kuvalehden eri lähteistä keräämien tietojen mukaan nauhojen vuotaja ei ollut Paavo Selin.
Selinin umpikujaan johtaneet tapahtumat käynnistyivät heinäkuussa 2005. Suomi valmistautui EU-puheenjohtajakauteen ja keskustelu Natosta ja terrorismista oli kiivasta.
Kokoomuksen Jyrki Katainen oli valittu puolueen puheenjohtajaksi edellisen vuoden kesäkuussa. Savon Sanomien haastattelussa 23. heinäkuuta 33-vuotias oppositiojohtaja kertoi, että lisääntynyt terrorismi tekee Nato-kysymyksestä entistä tärkeämmän Suomelle.
Kataisen mielestä terrorismin uhka oli synnyttänyt Suomeen turvallisuusvajeen, jota Nato-jäsenyys voisi paikata. Kataisen näkemyksen mukaan Suomi jäisi Naton ulkopuolella vaille terrorismin torjunnassa tärkeää tiedustelutietoa.
Oppositiojohtajan mielipide käynnisti kiivaan keskustelun.
Vain viisi päivää myöhemmin Ylen Aamu-tv:n vieraana ollut Supon päällikkö Seppo Nevala torjui Kataisen väitteen. Nevala totesi, että Suomella ei ole tietovajetta. EU:ssa käytettävät tiedustelutiedot ovat myös Suomen käytettävissä. ”Natolta tulevalla tiedolla ei ole kovin suurta lisäarvoa”, Nevala kertoi.
Vielä samana iltana, 28. heinäkuuta myös Euroopan investointipankin silloinen varapääjohtaja Sauli Niinistö totesi MTV3:n Seitsemän uutisissa, että Natoon kuuluminen ja terrorismille altistuminen eivät ole tekemisissä toistensa kanssa.
”Natolla on ehkä terrorismin vastaisuudessa sittenkin vain sivurooli, en siis täysin ole Kataisen kanssa samaa mieltä”, Niinistö sanoi.
Noin kuukausi tämän jälkeen Nato-ystävänä tunnettu ministeri Max Jakobson kertoi, että Natoa ei tarvita terrorismin torjuntaan, sillä tässä asiassa EU on kyennyt yhteistyöhön. Presso-lehdessä 20. elokuuta Jakobson kannatti kuitenkin Nato-jäsenyyttä, mutta sillä perusteella että Euroopan unionin päätöksentekoa koskeva kriisi on jättänyt Suomen vaille turvatakuita.
Lisää paineita Kataisen niskaan kertyi 22. elokuuta 2005. Pääministeri Matti Vanhanen totesi keskustan eduskuntaryhmän kokouksessa Seinäjoella, että Nato-jäsenyys ei auttaisi terrorismia vastaan, koska kamppailussa on kyse lähinnä poliisien yhteistyöstä.
”EU:lla on monipuolisempi keinovalikoima terrorisminvastaiseen kamppailuun kuin Natolla”, Vanhanen totesi.
Jo aikaisemmin heinäkuussa hän oli kirjoittanut kolumnissaan Hufvudstadsbladetissa, että kuuluminen puolustusliitto Natoon ei toisi Suomelle suojaa terrorismia vastaan.
Noin kaksi viikkoa myöhemmin, 6. syyskuuta, sisäministeriön tiloissa Kirkkokadulla järjestettiin sisäministeri Kari Rajamäen koolle kutsuma toimittajatapaaminen. Vuoden 2006 EU-puheenjohtajuus lähestyi, ja ministeriö järjesti toimittajille useita kymmeniä tapaamisia, joissa annettiin erilaista taustatietoa.
Yksi kutsutuista puhujista oli Supon terrorismin vastaisen yksikön päällikkö Paavo Selin. Tilaisuuden teema oli päätetty etukäteen ministeriössä. Ohjelma ja yksityiskohdat oli käyty läpi ministeri Kari Rajamäen kanssa.
Selinin valinta oli tietoinen ratkaisu. Selin veti useita työryhmiä, joiden johtoon ministeriö oli hänet asettanut. Selin hoiti työnsä hyvin. Tämän vuoksi Rajamäki käytti häntä asiantuntijana useissa eri yhteyksissä.
Toimittajatapaamisessa nousi esille kysymys terrorismin torjunnasta ja Naton roolista. Selin totesi, että Suomi ei jää Naton ulkopuolisena maana vaille mitään tiedustelutietoa terrorismin torjunnasta.
”Nato keskittyy terrorismiin liittyvään sotilaalliseen ulottuvuuteen. Sillä ei ole merkitystä terrorismin torjunnan kannalta Euroopassa”, Selin kertoi STT:n samana päivänä välittämässä uutisessa.
Kyseessä ei ollut Selinin oma radikaali mielipide. Puhe oli samassa linjassa hallituksen ja Supon johdon kanssa.
Silloinen sisäministeri Kari Rajamäki (sd) kertoo, että Selinin puheessa mikään ei herättänyt ihmetystä.
”Esille ei noussut mitään Supon rooliin liittyvää uutta linjaustarvetta. Puhe ei aiheuttanut myöskään ongelmia EU-asioiden tai Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisiin terrorismintorjuntaan liittyvien kysymysten käsittelyyn”, Rajamäki kertoo Suomen Kuvalehdelle.
Esitelmästä käynnistyi tapahtumavyöry, jonka seurauksia puidaan edelleen.
Välittömästi uutisen jälkeen Jyrki Katainen soitti Supon päällikölle Seppo Nevalalle. Katainen arvosteli Paavo Selinin käsitystä Naton vähäisestä merkityksestä terrorismiin liittyvän tiedonsaannin kannalta. Katainen syytti Seppo Nevalaa sekä Supon virkamiestä yrityksestä kammeta hänet puoluejohtajan paikalta.
Minuun on otettu yhteyttä ja tiedät kuka henkilö on kyseessä. Ei mikä tahansa henkilö, vaan oppositiopuolueen puheenjohtaja, joka syyttää nyt minua että… on minun asiallani pantu suistamaan hänet puheenjohtajan tehtävästä, sanoi arviointikykynsä menettänyt Supon päällikkö Nelosen saamilla puhelunauhoilla.
Sen sijaan, että olisi torjunut poliittista painostusta tai ohjailua, Nevala taipui ja kääntyi alaistaan vastaan. Heti Jyrki Kataisen yhteydenoton jälkeen Nevala soitti Selinille useita puheluita, joissa haukkui alaistaan kiihtyneenä.
Tämä alkaa jo olla liian paksua, että sinä menet ottamaan kantaa tulenpalaviin poliittisiin kysymyksiin. Tähän on reagoitu korkealta poliittiselta tasolta, että suojelupoliisin pikkuvirkamies on ottanut tällaisen kannan, sanoi malttinsa menettänyt Nevala, joka viittasi keskustelun aikana Kataiseen useita kertoja.
Vielä kuukautta aikaisemmin Nevala oli ollut Selinin kanssa samoilla linjoilla.
Täyskäännös oli yllättävä, sillä Nevalalla ja Selinillä oli takanaan pitkä yhteinen työhistoria.
Seppo Nevalan vielä työskennellessä sisäministeriön poliisiosastolla 1990-luvun alussa Selin oli ministeriössä asiantuntijatehtävissä. Tämän jälkeen Nevala siirtyi Supoon ja Selinistä tuli Helsingin huumepoliisin päällikkö.
Tiet kohtasivat vielä kerran. Nevala sai houkuteltua Selinin Suojelupoliisiin, terrorismintorjunnan turvallisuusyksikön päälliköksi.
Yhteistyö oli sujunut vuosien varrella hyvin, Nevala ja Selin olivat hyvä pari.
Tilanne alkoi muuttua 2000-luvulla.
Nevala joutui ankaran arvostelun kohteeksi, kun paljastui kuinka kevein eväin Supo aloitti 2002 tutkinnan Alpo Rusin väitetystä vakoilusta. Jutun tutkinta kesti vuoden. Rusia vastaan ei koskaan nostettu syytettä. Valtio tuomittiin vahingonkorvauksiin.
Seuraava isku tuli pian. Vuonna 2004 Nevala hyllytettiin apulaispäällikkö Petri Knapen kanssa Soneran teleurkintajutun takia.
Sisäministeriön virkamies kertoo, että virasta pidättäminen oli raju takaisku vallantäyteiselle Nevalalle.
”Hän joutui keskelle sellaisia paineita, joihin hän ei ollut tottunut. Nevalasta oli jopa ennustettu seuraavaa poliisiylijohtajaa”, kertoo virkamies, joka ei halua nimeään julkisuuteen.
Samaan aikaan Paavo Selinin ura oli nousussa. Juuri vuonna 2004 Selin haki samaa poliisiylijohtajan paikkaa. Alpo Rusin tapauksessa Selin oli varoitellut Nevalaa näytön heikkoudesta. Selinin vakaasta asemasta kertoi sekin, että hänen tehtävänä oli pohtia Supon aseman uudistamista.
”Selin oli nuori ja terhakka ja aktiivinen ja menestyi kaikessa, mihin ryhtyi”, kertoo virkamies tapahtumien taustoista.
Sitten vanha valta iski takaisin. Seliniä haluttiin rangaista. Toiminta oli tarkoitushakuista.
Tapahtumat ovat nousseet julkisuuteen nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, kun Nelonen 6. syyskuuta julkaisi saamiaan puhelinnauhoja. Jyrki Katainen myöntää olleensa yhteydessä Nevalaan. ”Mutta sitä en sano, etteikö virkamies saa ottaa kantaa”, Katainen on sanonut.
Puhelinsoittoonsa vuonna 2005 viitaten Katainen sanoi käyneensä Nevalan kanssa ”hyvän ja asiallisen keskustelun”.
Keskustelu Seppo Nevalan kanssa ei riittänyt Jyrki Kataiselle. Hän lähetti sähköpostia suoraan Paavo Selinille:
Hei, luin STT:ltä haastattelusi. En tiedä, vastaako se sanomaasi, mutta joka tapauksessa se herätti hieman ihmetystä. Liitän oheen kolumnini Turun Sanomissa koskien tätä teemaa. Olen todella yllättynyt Supon edustajien lausunnoista, ettei Natolla ole mitään roolia terrorismin torjunnassa. Tätä samaa ovat ihmetelleet myös eräät puolustusviranomaiset. Kunhan luet kirjoituksen, niin kuulisin mielelläni näkemyksiäsi siitä, missä kohtaa logiikkani pettää. Jyrki Katainen.
Selin ei halunnut puuttua politiikkaan. Hän toimitti viestin Nevalalle.
Seppo Nevala kuoli joulukuussa 2008. Hänen nimensä esiin nostaminen nyt vaivaa entistä sisäministeriä Kari Rajamäkeä.
”Minusta on raukkamaista, että nyt mennään kuolleen miehen selän taakse tilanteessa, jossa Supon oman johtamisen osalta on syytä kriittiseen tarkasteluun”, sanoo Rajamäki ja viittaa väitteisiin, joiden mukaan Supossa esiintyy kiusaamista.
Jyrki Kataisen puhelulla Nevalalle 2005 oli dramaattiset seuraukset. Nelosen julkaisemissa nauhoissa Nevala lupaa estää alaisensa etenemisen urallaan. Näin tapahtui.
Paavo Selin ajettiin Supossa vähitellen sivuraiteelle. Hänen siirtämistään pois terrorisminvastaisen yksikön johdosta alettiin valmistella jo 2006.
Suomen Kuvalehden saamien dokumenttien mukaan Selinin esimies apulaispäällikkö Petri Knape ehdotti hänelle ensimmäisen kerran henkilökiertoa 28.12.2006 käydyssä tuloskeskustelussa. Selin torjui ehdotuksen.
Varsinainen ajojahti käynnistyi 18. maaliskuuta 2007 järjestettyjen eduskuntavaalien jälkeen.
Vanhasen kakkoshallitus nimitettiin 19. huhtikuuta, mutta jo viisi päivää vaalien jälkeen Seppo Nevala siirsi Selinin syrjään terrorismin vastaisen yksikön päällikön tehtävistä. Vastoin Selinin omaa tahtoa.
Selin pyristeli vastaan. Hän pyysi sisäministeriötä selvittämään päätöksen laillisuuden. Yksi epäilyn aihe oli, että siirtopäätöstä koskevia dokumentteja oli mahdollisesti kirjoiteltu vasta Nevalan tekemän päätöksen jälkeen.
Selinin pyyntö käsiteltiin ministeriössä kuitenkin tavallisena kanteluna. Käytännössä se tarkoitti, että Selinin esimiesten ei tarvinnut ottaa asiaan kantaa. Laillisuusvalvontatarkastusta ei tehty.
Vastauksessaan Selinin kanteluun sisäministeriön poliisiosasto totesi, että Seppo Nevala ei ollut menetellyt lainvastaisesti määrätessään Selinin tehtäväkiertoon ilman hänen suostumustaan.
”Muiltakaan osin kantelunne ei aiheuta enempiä poliisin ylijohdon toimenpiteitä”, vastauksessa todettiin.
Vappuna 2007 Selin siirrettiin Supon kenttävalvontayksikön päällikön virkaan nimikkeellä tehtäväkierto. Kyseessä oli harvinainen toimenpide Supossa, pakkosiirto.
Selinin mielipidettä ei kuultu. Sitä ei ole myöskään kysytty nyt, kun häneltä on viety kulkuluvat ja katkaistu sähköpostit. Selin ei tiedä, mistä häntä syytetään.
Yksi vaalivoittajista 2007 oli kokoomus. Oppositiojohtaja Kataisesta tuli valtiovarainministeri ja uudeksi sisäministeriksi nimitettiin kokoomuksen Anne Holmlund. Hänen erityisavustajansa Ilkka Salmi (kok) nimitettiin 1. marraskuuta Supon uudeksi päälliköksi. Myös Paavo Selin haki virkaa.
Samaan aikaan kun Nevala soitti Selinille kohtalokkaan puhelun, Ilkka Salmi oli noussut Supon ylitarkastajaksi.
Paavo Selinin piina ei päättynyt eduskuntavaaleihin.
Helsingin Sanomissa 14. marraskuuta julkaistussa mielipidekirjoituksessa Selin kuvailee, kuinka ”Nelosen uutisointi ja sen pohjalta tapahtunut asian käsittely myös muissa tiedotusvälineissä on ollut minulle henkilökohtaisesti raskasta. Paine on välittynyt myös läheisiin.”
Selin on vastikään toimittanut työsuojelutarkastajalle ja Poliisijärjestöjen liitolle selvitykset työpaikallaan kokemastaan epäasiallisesta kohtelusta.
Poliisiylijohto selvittää parhaillaan väitteitä, joiden mukaan Paavo Selin on joutunut työpaikallaan Supossa kiusaamisen ja mustamaalaamisen kohteeksi.
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on määrännyt Poliisihallituksen selvittämään Selinin väitteitä epäasiallisesta kohtelusta. Paatero kertoi ottavansa jutun käsittelyyn lehtitietojen perusteella. Poliisihallitukselle ei ole tehty asiasta virallista selvittelypyyntöä.